Chileläisiä on puhuttanut vuoden lopussa julkisuuteen noussut tapaus, jossa nuori nainen sai raskausviikolla 11 tietää, että hänen odottamallaan sikiöllä on anenkefalia. Koska abortti Chilessä on lailla kielletty, nainen joutui kantamaan sikiötä raskausviikolle 33, minkä jälkeen kyseessä ei enää ole abortti vaan synnytyksen käynnistys.

Ikään kuin päättömän lapsen synnyttäminen ei olisi riittävän traagista, naisella oli lehtitietojen mukaan taustalla myös yksi alkuraskauden keskenmeno ja edellisen kaksosraskauden keskenmeno viidennellä kuulla. Lisäksi hänellä oli todettu jatkotutkimuksia vaativa kohdunkaulan muutos. Turhautunut ja surullinen nainen nousi barrikadeille, valittaen kohtelustaan sairaalassa ja tilanteesta ylipäänsä useamman lehden palstalla.

Ja tulosta syntyi nopeasti: sosialistipuolueen senaattori Fulvio Rossi sekä konservatiivipuolueen senaattori Evelyn Matthei toivat esiin lakiehdotuksen, jonka mukaan ns. terapeuttinen abortti sallittaisiin siinä tapauksessa, että sikiö on elinkelvoton. "Naisella on oikeus päättää", sanoi Matthei, suututtaen suurimman osan puoluetovereistaan ja poliittisesta johdosta presidenttiä myöten.

Chilessä on yksi maailman tiukimmista aborttilaeista, joka kieltää abortin kaikissa olosuhteissa, myös siinä tapauksessa että äidin henki on vaarassa, tai kun kyseessä on elinkelvoton sikiö. Kuten kaikkialla maailmassa, myös Chilessä tehdään abortteja, varovaisenkin arvion mukaan kymmeniä tuhansia vuodessa. 2000-luvun alussa laittomat abortit olivat kolmanneksi suurin syy maan äitikuolemiin, jotka toki onneksi ovat harvinaisia.

YK:n ihmisoikeuselimet ovat ilmaisseet huolensa maan aborttilainsäädännöstä, erityisesti koskien tilanteita, joissa raskaus vaarantaa äidin hengen tai on saanut alkunsa raiskauksen seurauksena. Käytännössä raskauksia kyllä keskeytetään, jos äidin henki on vaarassa, mutta toimenpiteen suorittava henkilökunta ottaa suuren riskin: rangaistus abortin tekemisestä on jopa kolmen vuoden vankeustuomio.

Laki on suhteellisen tuore: se säädettiin diktatuurihallituksen viimeisenä toimivuonna 1989, eivätkä kaksi demokratian vuosikymmentä ole tuoneet asiaan muutosta. Eikä näytä tulevan nytkään: tultuaan hiljattain valituksi työministeriksi Evelyn Matthei ilmoitti, ettei enää aio ajaa asiaa joka ei kuulu hänen työtehtäviinsä. Esitettiin jopa epäilyjä, että hänet nostettiin ministeriksi, jotta lakialoite senaatissa menettäisi tukea.

Abortin laittomuus ja huono saatavuus näkyy arkielämässä. Lähipiirimme tavallisilla nuorilla ihmisillä on nuoruuden seurustelukumppanien kanssa saatuja lapsia, joita he eivät koskaan näe. Sukulaispoika ei ehtinyt edes muuttaa yhteen lapsensa äidin kanssa, kun teinien seurustelu jo tuli tiensä päähän. Kollega taas oli jo eronnut tyttöystävästään, mutta bonusyön seurauksena alkunsa saanut raskaus sai heidät järjestämään pikahäät.

Omasta liberaalin suomalaisesta näkökulmastani ("tehän tykkäätte tappaa vauvoja" minulle on sanottu vain osittain leikillään) on väärin jo se, ettei syystä tai toisesta ei-toivottua raskautta voi keskeyttää turvallisesti. Aivan käsittämätöntä taas on, että naisen pitää monta kuukautta kantaa käytännössä kuollutta sikiötä tai vaarantaa oma henkensä raskauden vuoksi koska joukko miehiä on joskus päättänyt, että elämän alku ajoittuu siittiön ja munasolun kohtaamiseen.